Kun aloitin yritystoiminnan ja perustin Rendia Oy:n oli minulla omasta mielestäni hyvät ellei suorastaan erinomaiset tiedot yrittäjyydestä. Mieheni on ollut yrittäjä koko yhteisen taipaleemme eli noin 27 vuoden ajan ja työurani olin tehnyt Verohallinnossa ja tutustunut yritysverotukseen viranomaisnäkökulmasta.


Osaan siis yritysmallit, niiden erot ja mahdollisuudet, perustan työni puitteissa toisille yrityksiä, selvitän verotuksen ongelmia ja ratkon kirjanpidon kysymyksiä. Perusta yrittämiselleni on siis vahva. Mutta silti itse yrittäjyys tai ehkä enemmänkin yrittäjäyhteisö yllätti.
Olin varautunut tekemään paljon töitä, venymään ja verkostoitumaan. Sillä ymmärsin, että uuden yrittäjän tulee vakuuttaa asiakkaat ja tuoda esille ammattitaitonsa monin eri tavoin kuten osallistumalla tapahtumiin järjestämällä teemapäiviä, pitämällä toimistolla avoimia ovia ja tiedottamalla oman alansa uudistuksista.

Asiakkailtani sain heti tukea ja kannustusta, mutta yrittäjäjärjestöstä odottamani tuki on edelleen kahden yrittäjävuoden jälkeen odottavassa vaiheessa. Aluksi tämä harmitti, mutta jotta menestyy yrittäjänä, on osattava suunnata katse aina eteenpäin eikä jäädä kiinni menneeseen.
Parikkala on pieni kunta, joten resursseja on turha hajottaa. Eiköhän me pärjättäisi yhdelläkin yrittäjäjärjestöllä, ja kun oikeasti puhalletaan yhteen hiileen ja näytetään mallia, niin yhteisessä tekemisessä on voimaa. Tuetaan toisia yrittäjiä ja luodaan mahdollisuuksia keskinäiselle verkostoitumiselle ja näin parannetaan koko alueen yrittäjyyttä. Näin voi jokainen toimia omassa arjessa. Minäkin käytän paikallisen leipomon tuotteita, ostan lähiruokaa, leikkautan hiukseni lähikampaamossa, palkkaan remonttimiehen oman kylän yrittäjistä, vinkkaan uusista asiakkaista. Pieniä puroja, mutta niistä koostuu yrittäjän elanto.

Parikkalassa on kasvun mahdollisuus, jota tukee mahdollisesti avautuva kansainvälinen rajanylityspaikka. Nyt pitäisi alkaa miettimään mitä yrityksiä mahdollisesti tarvitaan ja miten tämän asian kanssa edetään. Tarvitaanko uusia yrittäjiä vai voidaanko vanhoja, jo toimivia yrityksiä laajentaa? Tämän rinnalla voitaisiin miettiä mitä mahdollisuuksia digitalisaatio tuo?

Kuinka paljon enemmän saataisiin aikaan useamman yrittäjän voimin, kun muistetaan että vieressä oleva uusi liike ei ole uhka vaan mahdollisuus, että sitä kautta toisellekin yrittäjälle tulee uusi asiakas!

Ja meillä on vielä yksi suuri valttikortti taskussa, sillä kaikki ihmiset eivät halua kasvukeskuksiin vaan halutaan maaseudun rauhaan. Etätyöt esimerkiksi täällä meillä Parikkalassa mahdollistavat elämänlaatua, joita kiireisissä kaupungeissa ei enää löydy. Meillä on Parikkalassa paljon hyviä asioita, joita kehittämällä saataisiin luotua menestystä. Otetaan siis yhdessä vastuu Parikkalasta ja mietitään, miten tänne saadaan uusia asukkaita, työpaikkoja ja veronmaksajia.