Kokenut kirjanpitäjä osaa käyttää työssään talonpoikaisjärkeä. Keskittyminen muutaman euron kulukuitteihin, silloin kun pitäisi katsoa yritystoimintaa kokonaisuutena, ei ole asiakkaan etu.

Tilisanomat-lehden kolumnissa ”Talonpoikaisjärki hyvän kirjanpitotavan lähteenä” Pauli Vahtera ottaa kantaa hyvän kirjanpitotavan ongelmaan. Kyseessä kun on ohjeistus, joka on luotu keskimääräisiin tilanteisiin. Entä kun esiin nousee poikkeustapaus tai erikoiskysymys? Kirjanpitolautakunta ei anna ohjeistusta poikkeuksellisista menettelyistä, vaan ohjeistaa, mikä on parasta hyvää tapaa.

Näissä tilanteissa mitataan kirjanpitäjän kokemus. Hyvä esimerkki Vahteran mukaan on kulujen lounaskulujen kirjaus. Mistä kirjanpitäjä tietää onko lounas neuvottelu-lounas? Kirjanpitäjän on luotettava asiakkaaseen eikä alettava epäilemään kulujen oikeellisuutta. Asiakashan on jo itse yleensä miettinyt miten kyseinen kulu liittyy hänen yritystoimintaansa. Tämä ei ole kirjapidon ongelmatilanne varsinkin jos kysymyksessä on muutaman kympin kulut. Mikäli meno olisi merkittävän suuri, voisi olla riski, että se tulkittaisiin peitellyksi osingonjaoksi.

Kirjanpitäjän ohjenuora on, että jos tilanne on epäselvä, tulkinnat on tehtävä asiakkaan eduksi.

Merja Saarisella on pitkä kokemus kirjanpitotyöstä ja taustalla yli 20 vuoden työura verottajalla myös verotarkastajana. Saarinen allekirjoittaa Vahteran kommentit.

” Tämä on ihan tosi, tänäkin päivänä moni kirjanpitäjä miettii saako tämän kulun vähentää, vaikka kysymys olisi tosiaan muutamasta eurosta. Ja samalla ei sitten osata lukea, että jos yritys ei tee tänäkään vuonna voittoa niin mikä neuvoksi. Hyvän kirjanpitäjän valtti on osata lukea tasetta.”

 

Tilisanomat-lehden kolumnissa ”Talonpoikaisjärki hyvän kirjanpitotavan lähteenä” Pauli Vahtera ottaa kantaa hyvän kirjanpitotavan ongelmaan.

Lue tästä Pauli Vahteran kolumni Tilisanomat-lehdestä.